Kärsin kyllä silti kaamosmasennuksestakin syksyisin. Vielä ei ole pahasti iskeny mutta kyllä kohtapuoliin täytyy kaivaa kirkasvalolamppu esiin. Ja koirahan ei tykkää yhtää sen paremmin sateesta, kylmästä kuin pimeästäkään :P :P Se lepäilee mieluummin mukavasti mun superpehmeän aamutakin päällä ;)
Muutenkin meillä on menossa tällä hetkellä sellainen tasainen, raukea vaihe. Kivut on pysynyt sellaisessa keskikovassa kipulääkkeiden ansiosta. Migreenit on nyt ainakin vähäksi aikaa väistynyt myös. Vähän jaksaa päivisin jotain tehdä, mutta ei vielä kuitenkaan ole "normaali"olo. Eilen olin elämäni ekaa kertaa vauvakutsuilla ja kyllä siellä huomas että ei ole vieläkään ihan kunnossa kun pari tuntia jakso istua ja sitten pakko lähteä kotio kun niin hirveä väsymys. Minä en ole yleisestikään mikään hirveän sosiaalinen ihminen mutta kyllä minä ennen olen tykännyt käydä tutuilla kylässä ja kahviloissa ja leffassa yms. mutta nyt kun nämä kivut on ottanu vallan elämästä niin ei yksinkertaisesti jaksa kivojakaan asioita. Se on yksi näistä inhottavista luuloista mitä ihmisille tulee, että jos en tällä hetkellä jaksa joogata tai lähteä kahville tai mennä elokuviin niin se tarkoittaa etten enää tykkää kyseisestä aktiviteetista tai ihmisestä jonka kanssa niitä olen ennen tehnyt. Mutta asia ei ole niin. Musta olisi ihanaa kun voisi vain lähteä ovesta kaupungille ja viettää aika tehden kaikkea kivaa. Mutta kun ei jaksa eikä pysty eikä uskalla :( :( :( Eikä olisi kyllä varaakaan ;)
Huoh... No tällä hetkellä on plussaa kun jaksaa edes käydä pikakahvilla kaverilla ja pestä pyykkiä ;) Pitää olla kiitollinen kävelykyvystä ylipäänsä kun ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti